Suomen hiilinielut vaativat pelastustoimia
Metsien käyttö on puhututtanut runsaasti Suomessa viime aikoina etenkin sen jälkeen, kun olemme saaneet kuulla Suomen metsien hiilinielujen romahtaneen. Maankäyttösektori, joka kattaa metsien lisäksi muun muassa viljelysmaat, on ensi kertaa muuttunut hiilen sitojasta hiilidioksidipäästöjen lähteeksi. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan syy löytyy liian puuston kasvun vähenemisestä ja lisääntyneistä hakkuista. Valitettavasti tämä vaarantaa Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen. Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035, ja tästä tavoitteesta emme voi joustaa. Tavoitteista jäämisestä voi koitua Suomelle EU:n taholta iso lasku, sillä näillä tuloksilla emme saavuta myöskään EU:n asettamaa maankäyttösektorin nettonielutavoitetta. Monen suomalaisen mielestä tämä voi kuulostaa oudolta – löytyyhän meiltä metsää silmänkantamattomiin. Kyse onkin siitä, miten olemme metsiämme kohdelleet.
Luontokato on jo täällä
Hiilinielujen lisäksi toinen metsiin liittyvä tärkeä asia on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Luontokato on jo täällä, ja sen voi omin silmin havaita, kun osa oman lapsuuden pihapiirin tutuista lajeistaon hävinnyt. Jo joka yhdeksäs Suomen luonnon lajeista on uhanalainen. Lajin harvinaistuminen ja häviäminen koskee aina kokonaista joukkoa muitakin lajeja, sillä luonnossa kaikki lajit liittyvät toisiinsa muodostaen toimivia ekosysteemejä. Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden syy noin viidennekselle uhanalaista lajeista. Lahopuuta on enää vähän, sillä vain kolme prosenttia metsistämme on vanhoja ja luonnontilaisia – nekin pieninä pirstaleina.
Monen muun suomalaisen tavoin palaudun mielelläni arjen kiireistä luonnossa. Moni ei kuitenkaan enää tunnista aitoa luonnontilaista metsää, sillä ympärillämme on niin paljon muokattua, yksipuolista talousmetsää. Haluan, että myös tulevilla sukupolvilla on oikeus nauttia luonnon hyvinvointia tukevista vaikutuksista mahdollisimman monimuotoisessa luonnossa. Etenkin Etelä-Suomen luonnonsuojelualue- ja kansallispuistoverkostoa tulisi laajentaa. Luonnonsuojelun ja ennallistamisen rahoitusta tulee tulevalla hallituskaudella nostaa, sillä yli 70% Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia. Meillä on suuri työ tehtävänä soiden ennallistamisen, perinneympäristöjen hoidon ja Saaristomeren suojelun osalta. Hyvinvoiva luonto on kaikkien etu ja elämän edellytys. Vain me suomalaiset voimme suojella suomalaista luontoa.
Huolehditaan Suomen luonnosta ainakin seuraavin keinoin:
1. Suojellaan kaikki valtion mailla olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät.
2. Palautetaan suomen metsät hiilinieluiksi, ja pidetään Suomen hiilineutraaliustavoite kirkkaana.
3. Panostetaan yksittäisten lajien lisäksi uhanalaisten luontotyyppien suojeluun.
Suomen hiilinielut vaativat pelastustoimia
Metsien käyttö on puhututtanut runsaasti Suomessa viime aikoina etenkin sen jälkeen, kun olemme saaneet kuulla Suomen metsien hiilinielujen romahtaneen. Maankäyttösektori, joka kattaa metsien lisäksi muun muassa viljelysmaat, on ensi kertaa muuttunut hiilen sitojasta hiilidioksidipäästöjen lähteeksi. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan syy löytyy liian puuston kasvun vähenemisestä ja lisääntyneistä hakkuista. Valitettavasti tämä vaarantaa Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen. Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035, ja tästä tavoitteesta emme voi joustaa. Tavoitteista jäämisestä voi koitua Suomelle EU:n taholta iso lasku, sillä näillä tuloksilla emme saavuta myöskään EU:n asettamaa maankäyttösektorin nettonielutavoitetta. Monen suomalaisen mielestä tämä voi kuulostaa oudolta – löytyyhän meiltä metsää silmänkantamattomiin. Kyse onkin siitä, miten olemme metsiämme kohdelleet.
Metsien käyttöä tulee ohjata ehdottomasti kestävämmän metsätalouden suuntaan. Suomalaiset suhtautuvat metsiin intohimoisesti senkin takia, että metsistämme noin 60 % on yksityisomistuksessa. Valtion ei ole tarkoitus sanella, mitä kukin omistamallaan maalla tekee, mutta uusien tietojen valossa metsälaki tarvitsee uudistamista. Metsänomistajia tulee kannustaa kestäviin metsänhoitomenetelmiin, kuten jatkuvaan kasvatukseen. Jatkuvan kasvatuksen on kaikeksi onneksi todettu tuottavan pitkällä aikavälillä parempia taloudellisia hyötyjä kuin avohakkuut. Valtio voi itse toimia esimerkkinä vähentämällä hakkuita valtion metsissä kestävälle tasolle sekä suojelemalla kaikki viimeiset valtion omistamat vanhat ja luonnontilaiset metsät.
Luontokato on jo täällä
Hiilinielujen lisäksi toinen metsiin liittyvä tärkeä asia on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Luontokato on jo täällä, ja sen voi omin silmin havaita, kun osa oman lapsuuden pihapiirin tutuista lajeistaon hävinnyt. Jo joka yhdeksäs Suomen luonnon lajeista on uhanalainen. Lajin harvinaistuminen ja häviäminen koskee aina kokonaista joukkoa muitakin lajeja, sillä luonnossa kaikki lajit liittyvät toisiinsa muodostaen toimivia ekosysteemejä. Lahopuun väheneminen on uhanalaisuuden syy noin viidennekselle uhanalaista lajeista. Lahopuuta on enää vähän, sillä vain kolme prosenttia metsistämme on vanhoja ja luonnontilaisia – nekin pieninä pirstaleina.
Monen muun suomalaisen tavoin palaudun mielelläni arjen kiireistä luonnossa. Moni ei kuitenkaan enää tunnista aitoa luonnontilaista metsää, sillä ympärillämme on niin paljon muokattua, yksipuolista talousmetsää. Haluan, että myös tulevilla sukupolvilla on oikeus nauttia luonnon hyvinvointia tukevista vaikutuksista mahdollisimman monimuotoisessa luonnossa. Etenkin Etelä-Suomen luonnonsuojelualue- ja kansallispuistoverkostoa tulisi laajentaa. Luonnonsuojelun ja ennallistamisen rahoitusta tulee tulevalla hallituskaudella nostaa, sillä yli 70% Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia. Meillä on suuri työ tehtävänä soiden ennallistamisen, perinneympäristöjen hoidon ja Saaristomeren suojelun osalta. Hyvinvoiva luonto on kaikkien etu ja elämän edellytys. Vain me suomalaiset voimme suojella suomalaista luontoa.
Huolehditaan Suomen luonnosta ainakin seuraavin keinoin:
1. Suojellaan kaikki valtion mailla olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät.
2. Palautetaan suomen metsät hiilinieluiksi, ja pidetään Suomen hiilineutraaliustavoite kirkkaana.
3. Panostetaan yksittäisten lajien lisäksi uhanalaisten luontotyyppien suojeluun.