Tämä Rene Ahosen ja Atte Harjanteen yhteiskirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 6.1. ja Vakka-Suomen Sanomissa 8.1. (verkossa 3.1.)

Sähkön hinnan raju nousu koettelee suomalaisia. Syytä tilanteesta yritetään vierittää vihreän siirtymän ja ilmastopolitiikan kontolle.

Ajatus on nurinkurinen, sillä ilman viime vuosina vauhdilla noussutta tuulivoimaa, energiatehokkuuspanostuksia ja muita toimia fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi olisimme vielä paljon vaikeammassa tilanteessa.

On toki luontevaa, että kansa kaipaa syntipukkeja nyt, kun kotitalouksissa on luovuttu viikoittaisista saunailloista ja lämpöä on pitänyt hakea villasukista sähköpattereiden sijaan.

Vihreän siirtymän leimaamisen sijaan on muistettava, että syyllinen tilanteeseen on järjettömän hyökkäyssodan aloittanut Putin. Emme voi emmekä halua rahoittaa raakuuksia, ja siksi Venäjän energiavientitulot on tyrehdytettävä.

Tilanteesta on syytetty myös rakentamatta jätettyä ydinvoimaa ja sitä kautta vihreitä. Onkin kiistatonta, että kaikki päästöttömän sähkön kapasiteetti olisi nyt tervetullutta. Totta on sekin, että vihreät vastustivat uutta ydinvoimaa pitkään. Tähän ei ydinvoima ole kuitenkaan lopulta kaatunut.

2000-luvulla myönteisen päätöksen saaneista hankkeista yksi kaatui Venäjä-kytkökseen, yhden laittoi rakentaja jäihin ja yksi on myöhästynyt pahasti. Olkiluoto 3 olisikin tärkeää saada pian toimintakuntoon. Ydinvoiman ennenaikaista alasajoa vihreät eivät Suomessa ole koskaan ajaneet.

Ydinvoiman rakentaminen on ollut ongelmissa lännessä Suomea laajemmin. Myös kunnossapito on takunnut, mikä on näkynyt teknisinä ongelmina Ranskassa ja Ruotsissa. Poliittinen vastustus on kiistatta lyönyt kapuloita ydinvoiman rattaisiin, mutta kovimman kuoloniskun sille 2000-luvulla antoi halpa maakaasu eli käytännössä liian löysä hiilipäästöjen kansainvälinen hinnoittelu.

Juuri nyt avainasemassa on joka tapauksessa energian säästö ja kulutuksen jousto pois huipputunneilta. Sähköä säästämällä voimme omassa arjessamme joka päivä vaikuttaa sähkön hintaan ja tukea Suomen valintaa olla rahoittamatta Venäjän hyökkäystä.

Tämä luissa, ytimissä ja sähkölaskuissa tuntuva talvi on kuitenkin lopulta pientä verrattuna siihen hyytävään tilanteeseen, jossa ukrainalaiset ovat.

Samalla kun taklaamme akuuttia kriisiä, sen syyt on tärkeä ymmärtää oikein, jotta suuntaamme siitä viisaasti ulos. Ongelma ei siis ole vihreä siirtymä, vaan liian hidas vihreä siirtymä. Jos olisimme panostaneet siihen enemmän, meillä olisi nyt enemmän omaa, päästötöntä sähkön tuotantoa.

Jotta tällainen tilanne ei pääse toistumaan, on meidän vauhditettava omavaraista energiantuotantoa, eli erityisesti tuuli-, aurinko- ja ydinvoiman lisärakentamista. Se edellyttää laajaa keinopakettia sujuvasta luvituksesta lainsäädännön päivittämiseen ja osaavan työvoiman varmistamiseen.

Vihreä siirtymä on välttämätön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen hyödyt ovat kuitenkin laajemmat. Vihreä siirtymä tukee omavaraisuutta, turvallisuutta ja Suomen kilpailukykyä.

RENE AHONEN
kunnanvaltuutettu (vihr)
Masku

ATTE HARJANNE
kansanedustaja (vihr)
Helsinki