Miten huolehdimme suomalaisten mielenterveydestä?

Tässä blogitekstissäni avaan omia ajatuksiani ja käsityksiäni siitä, miten meidän tulisi kehittää suomalaisten mielenterveyden tilaa. Aihe on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, mutta tiedostan kuitenkin erinomaisesti sen, että tässä aiheessa tulisi ennen kaikkea kuunnella asiantuntijoiden arvioita ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi.

Mielenterveys on syytä ottaa yhtä vakavasti kuin fyysinen terveys
Vähintään joka viides suomalainen kokee vuosittain mielenterveyden häiriöitä. Joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Suomen mielenterveyden häiriöiden vuosittaisiksi kustannuksiksi on arvioitu 11 miljardia euroa.

Lähes puolet kaikista Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Kaikesta tästä huolimatta mielenterveyspalveluihin ei 2000-luvulla ole panostettu läheskään samoissa määrin kuin muuhun terveydenhuoltoon. Moinen välinpitämättömyys suomalaisten mielenterveyttä kohtaan käy kalliiksi niin valtion kukkarolle kuin suomalaisille kotitalouksille. Suomea koettelevan mielenterveyskriisin ei saa antaa syventyä entisestään.

Nopeaa ja optimaalisesti ajoitettua apua mielenterveyden häiriöihin on siis vaikea saada. Sen vuoksi hoitojaksojen, kuten lyhytterapian, saatavuutta perusterveydenhuollossa tulisi parantaa. Lisäksi erikoissairaanhoidon alaisen psykoterapian jonotusaikoja voitaisiin lyhentää tarjoamalla myös nykyistä lyhyempiä psykoterapiajaksoja. Nykyään psykoterapiaa voi saada Kelan tukemana enintään kolme vuotta. On kuitenkin monia tapauksia, joissa lyhyempikin terapiajakso riittäisi – varsinkin, jos se pystyttäisiin ajoittamaan mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen heti, kun tarve psykologiselle avulle ilmenee. Oleellista olisi, että apua saisi nopeasti ja tehokkaasti. On selvää, että jos osa terapiajaksoista kestäisi lyhyemmän ajan kuin kolme vuotta, vapautuisi yksittäiseltä terapeutilta aikaa useammalle apua tarvitsevalle.

Millä terapiatakuu rahoitettaisiin?

Jotta terapiatakuu olisi mahdollinen, tarvitsemme lisää ammattilaisia. Mielenterveyspoolin mukaan terapiatakuun vuosikustannus on toteuttamistavasta riippuen noin 35 miljoonaa euroa. Arvioiden mukaan terapiatakuun takaama varhainen hoito mahdollistaisi jopa 7 500 henkilön kuntoutuksen vuosittain etuuksien piiristä takaisin työelämään. Tämä tuottaisi noin 166 miljoonan kustannussäästöt joka vuosi, koska etuuksien käyttö vähenisi ja ansioverotulot kasvaisivat.

Näin ollen yksi terapiatakuuseen sijoitettu euro toisi kokonaisuutena lähes viiden euron säästön joka vuosi. Emme tule pääsemään kestävään talouteen pelkillä leikkauksilla, on myös tehtävä investointeja. En malta olla vertaamatta kestävää talouspolitiikkaa tässä kohden yksityishenkilön asunnon ostoon: kun maksaa asuntolainaa, kuluttaa rahaa, mutta samalla kerryttää itselleen pääomaa. Kun asuntolaina on maksettu, omistaa asunnon ja asuinkustannukset ovat todennäköisesti melko matalat, koska asunnosta ei tarvitse maksaa vuokraa.

Tässä blogitekstissäni avaan omia ajatuksiani ja käsityksiäni siitä, miten meidän tulisi kehittää suomalaisten mielenterveyden tilaa. Aihe on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, mutta tiedostan kuitenkin erinomaisesti sen, että tässä aiheessa tulisi ennen kaikkea kuunnella asiantuntijoiden arvioita ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi.

Mielenterveys on syytä ottaa yhtä vakavasti kuin fyysinen terveys
Vähintään joka viides suomalainen kokee vuosittain mielenterveyden häiriöitä. Joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Suomen mielenterveyden häiriöiden vuosittaisiksi kustannuksiksi on arvioitu 11 miljardia euroa.

Lähes puolet kaikista Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Kaikesta tästä huolimatta mielenterveyspalveluihin ei 2000-luvulla ole panostettu läheskään samoissa määrin kuin muuhun terveydenhuoltoon. Moinen välinpitämättömyys suomalaisten mielenterveyttä kohtaan käy kalliiksi niin valtion kukkarolle kuin suomalaisille kotitalouksille. Suomea koettelevan mielenterveyskriisin ei saa antaa syventyä entisestään.

Miksi tarvitsemme terapiatakuuta?

Terapiatakuu takaisi nopean pääsyn lyhytpsykoterapiaan tai muuhun vaikuttavaan psykososiaaliseen hoitoon neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. Kun mielenterveyden oireisiin saa ajoissa apua, niiden pahenemisen ja kroonistumisen todennäköisyys pienenee. Tällä hetkellä perusterveydenhuolto ei tarjoa riittävästi apua ja jonot erikoissairaanhoidon alaiseen psykoterapiaan ovat pitkiä.

Nopeaa ja optimaalisesti ajoitettua apua mielenterveyden häiriöihin on siis vaikea saada. Sen vuoksi hoitojaksojen, kuten lyhytterapian, saatavuutta perusterveydenhuollossa tulisi parantaa. Lisäksi erikoissairaanhoidon alaisen psykoterapian jonotusaikoja voitaisiin lyhentää tarjoamalla myös nykyistä lyhyempiä psykoterapiajaksoja. Nykyään psykoterapiaa voi saada Kelan tukemana enintään kolme vuotta. On kuitenkin monia tapauksia, joissa lyhyempikin terapiajakso riittäisi – varsinkin, jos se pystyttäisiin ajoittamaan mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen heti, kun tarve psykologiselle avulle ilmenee. Oleellista olisi, että apua saisi nopeasti ja tehokkaasti. On selvää, että jos osa terapiajaksoista kestäisi lyhyemmän ajan kuin kolme vuotta, vapautuisi yksittäiseltä terapeutilta aikaa useammalle apua tarvitsevalle.

Millä terapiatakuu rahoitettaisiin?

Jotta terapiatakuu olisi mahdollinen, tarvitsemme lisää ammattilaisia. Mielenterveyspoolin mukaan terapiatakuun vuosikustannus on toteuttamistavasta riippuen noin 35 miljoonaa euroa. Arvioiden mukaan terapiatakuun takaama varhainen hoito mahdollistaisi jopa 7 500 henkilön kuntoutuksen vuosittain etuuksien piiristä takaisin työelämään. Tämä tuottaisi noin 166 miljoonan kustannussäästöt joka vuosi, koska etuuksien käyttö vähenisi ja ansioverotulot kasvaisivat.

Näin ollen yksi terapiatakuuseen sijoitettu euro toisi kokonaisuutena lähes viiden euron säästön joka vuosi. Emme tule pääsemään kestävään talouteen pelkillä leikkauksilla, on myös tehtävä investointeja. En malta olla vertaamatta kestävää talouspolitiikkaa tässä kohden yksityishenkilön asunnon ostoon: kun maksaa asuntolainaa, kuluttaa rahaa, mutta samalla kerryttää itselleen pääomaa. Kun asuntolaina on maksettu, omistaa asunnon ja asuinkustannukset ovat todennäköisesti melko matalat, koska asunnosta ei tarvitse maksaa vuokraa.

Jos jätämme nyt Suomen mielenterveystilanteen oman onnensa nojaan, löydämme itsemme tulevaisuudessa paljon suurempien taloudellisten panostusten edestä. Pitkällä aikavälillä terapiatakuun kaltaiset ennaltaehkäisevät toimet vähentävät kustannuksia ja lisäävät hyvinvointia.

Ongelmien juurisyitä ei sovi unohtaa

Isossa kuvassa on toki myös pidettävä mielessä, että pelkkä hoito ei ole ratkaisu syihin ongelman taustalla. Meidän on tarkasteltava kriittisesti sitä, miksi Suomessa voidaan niin huonosti.

Lähes kaikilla poliittisilla päätöksillä on vaikutuksia myös mielenterveyteen. Niin sosiaali- ja terveyspoliittiset päätökset kuin koulutusjärjestelmää, taloutta ja ympäristöä koskevat päätökset ovat vahvasti sidoksissa siihen, mihin suuntaan suomalaisten mielenterveys tulevaisuudessa kehittyy. Siitä huolimatta mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointia ei tehdä järjestelmällisesti. Olisikin äärettömän tärkeää, että päättäjät ottaisivat käyttöön mielenterveysvaikutusten arvioinnin työkalut.