Miten mahdollistetaan sekä ympäristölle että kukkarolle suotuisa liikenne?
Liikkumisen tarpeet ovat erilaiset eri elämänvaiheissa ja kaupungeissa ja niiden ulkopuolella asuvilla. Samalla kun tavoittelemme hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, täytyy sujuvan arkipäivän liikkumisen yhä olla mahdollista kaikille. Poliitikkojen tehtävänä on ohjata sääntelyn, verotuksen ja investointien keinoin yhteiskuntaa ja meitä ihmisiä tekemään ympäristön kannalta kestäviä valintoja. Kestävät valinnat täytyy tehdä helpoiksi ja kukkarolle sopiviksi.
Kaupungeissa voidaan edistää joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn sujuvuutta sekä jakamistaloutta
Kaupungissa ilman omaa autoa liikkumisen tulisi olla helppoa. Sen mahdollistamiseksi rahaa on suunnattava joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämiseen, ja joukkoliikennettä tulee tukea suoraan, jotta julkisilla matkustaminen on houkuttelevan hintainen vaihtoehto. Esimerkiksi Turun seudulla bussilla pääsee matkustamaan kuuden kunnan alueella 2,50 euron lipulla, opiskelijat ja muut alennusryhmät vielä edullisemmin. Sähköbussit ovat yleistyneet Turun liikenteessä niin, että vuonna 2023 jo noin puolet kilometreistä ajetaan päästöttömästi. Turun alueen joukkoliikenne on esimerkki siitä, miten ympäristöystävällisistä arjen valinnoista tehdään helppoja. Vastapainona tälle voidaan tarvita myös kannustimia auton kotiin jättämiselle. Ruuhka- ja tiemaksujen harkittu käyttöönotto ja näiden maksujen käyttäminen joukkoliikenteen kehittämiseen voi olla yksi toimenpide.
Veikkaan, että kymmenen vuoden päästä Turun seudun liikenne näyttää melko erilaiselta kuin nyt. Sähköbussit ja -potkulaudat ovat tulleet nopeasti osaksi katukuvaa, emmekä enää hämmästy äänettömästi lipuvia sähköautoja. Uskon, että seuraavaksi kasvaa yhteiskäyttöautojen tarjonta. Yhteiskäyttöauto tarjoaa parhaimmillaan autoilun parhaat puolet ilman harmeja: ajoneuvon saa käyttöön kun tarve on, ilman jatkuvia juoksevia kuluja ja huoltotarpeita. Naapuruston kesken jaettu yhteiskäyttöauto voisi korvata ainakin perheen kakkosauton myös kehyskunnissa, jos kaupunkiin matkustamista vaaditaan vain muutaman kerran viikossa. Tarjontaa tällaisista palveluista syntyy markkinaehtoisesti, jos politiikalla luodaan kysyntää yksityisautoilun vaihtoehdoille ja tuetaan innovaatioita ja yrittämistä.
Etenkin kaupunkien ulkopuolella autojakin tarvitaan – mutta polttomoottoreista luovutaan asteittain
Itsekin pieneltä paikkakunnalta Maskusta kotoisin olevana ymmärrän hyvin realiteetit kaupunkien ulkopuolella. Autoilullekin on tarpeensa ja tilanteensa. Tällä hetkellä julkisiin tai polkupyörään turvautuminen on pienellä paikkakunnalla usein mahdotonta. Maskun kunnanvaltuusto päätti harmillisesti jättäytyä Föli-alueen ulkopuolelle. Vaikka kuinka haluaisin välttää autoilua, bussi kulkee auttamattoman harvoin ja etäisyydet ovat päivittäiseen pyöräilyyn liian pitkiä, etenkin talviaikaan.
Samalla kun kannatan ja ajan vahvasti Maskun ja kaupunkikeskusten ulkopuolisen joukkoliikenteen kehittämistä, totean, että yksilöiden syyllistäminen auton käyttämisestä ei edistä mitään. Sen sijaan kaupunkien ulkopuolellakin on tärkeää varmistaa, että hyvässä kunnossa olevat tiet mahdollistavat turvallisen pyörällä tai jalkaisin liikkumisen. Jaetut koulutaksi- ja kutsuliikennepalvelut taas ovat ketterä keino päästöjen vähentämiseen, ja lisäksi ne voivat säästää ihmisten aikaa ja vaivaa sekä tarjota työpaikkoja.
Henkilöautoiluunkin on onneksi jo olemassa puhtaampia vaihtoehtoja. Fossiilisten polttoaineiden aikakausi on auttamatta ohi: Suomessa bensiinistä ja dieselistä täytyy päästä irti 2030-luvulla. Tilalle tulevat sähkö- ja biokaasuautot, joiden hankkimisessa valtio voi tukea kansalaisia esimerkiksi verohelpotuksin. Sen lisäksi on erityisen tärkeää panostaa lataus- ja tankkausverkoston kehittämiseen – jotta vähäpäästöinen autoilu olisi mahdollista myös keskusten ulkopuolella.
Raiteilla ristiin rastiin halki Suomen, ja kauemmaskin
Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, joten järjestelmän kehittämiseen keskittymällä voidaan saada aikaan huomattavia säästöjä. Koko Suomen tasolla yksi merkittävimmistä teoista olisi pitkänmatkanliikenteen siirtäminen raiteille. Junamatkustaminen vapauttaisi ihmiset auton ratista muihin puuhiin. Ei ole mahdoton ajatus, että Turusta pääsisi junalla tunnissa Helsinkiin ja edelleen kolmessa tunnissa Kuopioon tai neljässä Ouluun. Lähijunat voisivat tulevaisuudessa kulkea Turun seudulla ja varmistaa, että raideyhteydet palvelevat muitakin kuin kaupunkikeskusten asukkaita. Esimerkiksi Vakka-Suomen junaliikenne Turun ja Uudenkaupungin välillä helpottaisi työvoiman liikkumista. Tämä kuitenkin edellyttää rataverkoston kauaskantoista kehittämistä, valintojen tekemistä – ja rahaa.
Toimiva junaliikenne voisi tulevaisuudessa korvata paitsi autoilua, etenkin kotimaan sisäisiä lentoja. Jos Suomi valitsee tulevaisuuden suunnaksi raiteet, se voi avata uusia mahdollisuuksia myös Suomesta maailmalle. Suomen kannattaa olla aktiivisesti mukana muun muassa Rail Baltica -hankkeessa. Ilmaston kannalta olisi järkevää ohjata nykyisiä lentoliikenteen tukia junayhteyksien parantamiseen ja hintojen kilpailukyvyn kehittämiseen muihin liikkumismuotoihin nähden. Lentäminen on tällä hetkellä suhteettoman halpaa muun muassa lentopolttoaineen verovapauden vuoksi. Tällaisten vääristymien korjaaminen ja ympäristövaikutusten tuominen näkyväksi hintoihin on poliitikkojen tehtävä – kansalaisen ei pidä joutua ynnäilemään ilmasto- ja muita argumentteja jokapäiväisissä valintatilanteissa.
Tehdään ainakin nämä vihreämpään liikenteeseen tähtäävät toimet
1. Kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan esteettömillä, liikennetarpeita vastaavilla pyöräkaista- ja pyörätieverkoilla sekä kävelyalueilla.
2. Puhtaan joukkoliikenteen hyvä taso varmistetaan kaikkialla Suomessa siirtämällä liikkuminen raiteille.
3. Tehdään henkilöautoliikenteestä päästötöntä vuoteen 2040 mennessä.
4. Vähennetään lento-, meri- ja raskaan liikenteen päästöjä.
5. Toteutetaan älykkään liikenteen ja logistiikan vallankumous.
Miten mahdollistetaan sekä ympäristölle että kukkarolle suotuisa liikenne?
Liikkumisen tarpeet ovat erilaiset eri elämänvaiheissa ja kaupungeissa ja niiden ulkopuolella asuvilla. Samalla kun tavoittelemme hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, täytyy sujuvan arkipäivän liikkumisen yhä olla mahdollista kaikille. Poliitikkojen tehtävänä on ohjata sääntelyn, verotuksen ja investointien keinoin yhteiskuntaa ja meitä ihmisiä tekemään ympäristön kannalta kestäviä valintoja. Kestävät valinnat täytyy tehdä helpoiksi ja kukkarolle sopiviksi.
Kaupungeissa voidaan edistää joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn sujuvuutta sekä jakamistaloutta
Kaupungissa ilman omaa autoa liikkumisen tulisi olla helppoa. Sen mahdollistamiseksi rahaa on suunnattava joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämiseen, ja joukkoliikennettä tulee tukea suoraan, jotta julkisilla matkustaminen on houkuttelevan hintainen vaihtoehto. Esimerkiksi Turun seudulla bussilla pääsee matkustamaan kuuden kunnan alueella 2,50 euron lipulla, opiskelijat ja muut alennusryhmät vielä edullisemmin. Sähköbussit ovat yleistyneet Turun liikenteessä niin, että vuonna 2023 jo noin puolet kilometreistä ajetaan päästöttömästi. Turun alueen joukkoliikenne on esimerkki siitä, miten ympäristöystävällisistä arjen valinnoista tehdään helppoja. Vastapainona tälle voidaan tarvita myös kannustimia auton kotiin jättämiselle. Ruuhka- ja tiemaksujen harkittu käyttöönotto ja näiden maksujen käyttäminen joukkoliikenteen kehittämiseen voi olla yksi toimenpide.
Veikkaan, että kymmenen vuoden päästä Turun seudun liikenne näyttää melko erilaiselta kuin nyt. Sähköbussit ja -potkulaudat ovat tulleet nopeasti osaksi katukuvaa, emmekä enää hämmästy äänettömästi lipuvia sähköautoja. Uskon, että seuraavaksi kasvaa yhteiskäyttöautojen tarjonta. Yhteiskäyttöauto tarjoaa parhaimmillaan autoilun parhaat puolet ilman harmeja: ajoneuvon saa käyttöön kun tarve on, ilman jatkuvia juoksevia kuluja ja huoltotarpeita. Naapuruston kesken jaettu yhteiskäyttöauto voisi korvata ainakin perheen kakkosauton myös kehyskunnissa, jos kaupunkiin matkustamista vaaditaan vain muutaman kerran viikossa. Tarjontaa tällaisista palveluista syntyy markkinaehtoisesti, jos politiikalla luodaan kysyntää yksityisautoilun vaihtoehdoille ja tuetaan innovaatioita ja yrittämistä.
Etenkin kaupunkien ulkopuolella autojakin tarvitaan – mutta polttomoottoreista luovutaan asteittain
Itsekin pieneltä paikkakunnalta Maskusta kotoisin olevana ymmärrän hyvin realiteetit kaupunkien ulkopuolella. Autoilullekin on tarpeensa ja tilanteensa. Tällä hetkellä julkisiin tai polkupyörään turvautuminen on pienellä paikkakunnalla usein mahdotonta. Maskun kunnanvaltuusto päätti harmillisesti jättäytyä Föli-alueen ulkopuolelle. Vaikka kuinka haluaisin välttää autoilua, bussi kulkee auttamattoman harvoin ja etäisyydet ovat päivittäiseen pyöräilyyn liian pitkiä, etenkin talviaikaan.
Samalla kun kannatan ja ajan vahvasti Maskun ja kaupunkikeskusten ulkopuolisen joukkoliikenteen kehittämistä, totean, että yksilöiden syyllistäminen auton käyttämisestä ei edistä mitään. Sen sijaan kaupunkien ulkopuolellakin on tärkeää varmistaa, että hyvässä kunnossa olevat tiet mahdollistavat turvallisen pyörällä tai jalkaisin liikkumisen. Jaetut koulutaksi- ja kutsuliikennepalvelut taas ovat ketterä keino päästöjen vähentämiseen, ja lisäksi ne voivat säästää ihmisten aikaa ja vaivaa sekä tarjota työpaikkoja.
Henkilöautoiluunkin on onneksi jo olemassa puhtaampia vaihtoehtoja. Fossiilisten polttoaineiden aikakausi on auttamatta ohi: Suomessa bensiinistä ja dieselistä täytyy päästä irti 2030-luvulla. Tilalle tulevat sähkö- ja biokaasuautot, joiden hankkimisessa valtio voi tukea kansalaisia esimerkiksi verohelpotuksin. Sen lisäksi on erityisen tärkeää panostaa lataus- ja tankkausverkoston kehittämiseen – jotta vähäpäästöinen autoilu olisi mahdollista myös keskusten ulkopuolella.
Raiteilla ristiin rastiin halki Suomen – ja kauemmaskin
Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, joten järjestelmän kehittämiseen keskittymällä voidaan saada aikaan huomattavia säästöjä. Koko Suomen tasolla yksi merkittävimmistä teoista olisi pitkänmatkanliikenteen siirtäminen raiteille. Junamatkustaminen vapauttaisi ihmiset auton ratista muihin puuhiin. Ei ole mahdoton ajatus, että Turusta pääsisi junalla tunnissa Helsinkiin ja edelleen kolmessa tunnissa Kuopioon tai neljässä Ouluun. Lähijunat voisivat tulevaisuudessa kulkea Turun seudulla ja varmistaa, että raideyhteydet palvelevat muitakin kuin kaupunkikeskusten asukkaita. Esimerkiksi Vakka-Suomen junaliikenne Turun ja Uudenkaupungin välillä helpottaisi työvoiman liikkumista. Tämä kuitenkin edellyttää rataverkoston kauaskantoista kehittämistä, valintojen tekemistä – ja rahaa.
Toimiva junaliikenne voisi tulevaisuudessa korvata paitsi autoilua, etenkin kotimaan sisäisiä lentoja. Jos Suomi valitsee tulevaisuuden suunnaksi raiteet, se voi avata uusia mahdollisuuksia myös Suomesta maailmalle. Suomen kannattaa olla aktiivisesti mukana muun muassa Rail Baltica -hankkeessa. Ilmaston kannalta olisi järkevää ohjata nykyisiä lentoliikenteen tukia junayhteyksien parantamiseen ja hintojen kilpailukyvyn kehittämiseen muihin liikkumismuotoihin nähden. Lentäminen on tällä hetkellä suhteettoman halpaa muun muassa lentopolttoaineen verovapauden vuoksi. Tällaisten vääristymien korjaaminen ja ympäristövaikutusten tuominen näkyväksi hintoihin on poliitikkojen tehtävä – kansalaisen ei pidä joutua ynnäilemään ilmasto- ja muita argumentteja jokapäiväisissä valintatilanteissa.
Tehdään ainakin nämä vihreämpään liikenteeseen tähtäävät toimet
1. Kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan esteettömillä, liikennetarpeita vastaavilla pyöräkaista- ja pyörätieverkoilla sekä kävelyalueilla.
2. Puhtaan joukkoliikenteen hyvä taso varmistetaan kaikkialla Suomessa siirtämällä liikkuminen raiteille.
3. Tehdään henkilöautoliikenteestä päästötöntä vuoteen 2040 mennessä.
4. Vähennetään lento-, meri- ja raskaan liikenteen päästöjä.
5. Toteutetaan älykkään liikenteen ja logistiikan vallankumous.