Onko ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen vielä mahdollista ja mitä Suomi voi tehdä?

Tässä kirjoituksessa tiivistän, mistä 1,5 asteen tavoitteessa ja paljon viitatussa Pariisin sopimuksessa oikein on kyse. Kokoan myös pääkohdat YK:n marraskuisesta COP27-ilmastokokouksesta. Lopuksi paljastan, miksi Turun kaupunki sai positiivista huomiota Egyptin kokouksessa ja miten Suomi voi vielä petrata ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Pariisin sopimus tähtää lämpenemisen rajoittamiseen alle 2 asteen

Pariisin sopimus, josta moni lienee kuullut puhuttavan, laadittiin vuoden 2015 Pariisin COP-ilmastokokouksessa. IPCC:n vuoden 2014 ilmastoraportin hälyttävä viesti oli vihdoin uponnut päättäjiin. Pariisiin sopimukseen kirjattiin tavoitteeksi pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteen, mieluummin alle 1,5:n, eli turvarajojen sisällä.  

Pariisin sopimus on laillisesti sitova ja sen on allekirjoittanut 196 maata. Siitä huolimatta maapallon lämpötila on jo nyt lämmennyt 1,2 astetta. On selvää, että nykyiset päästövähennystoimenpiteet ovat aivan liian vaatimattomia. Nykytoimilla ollaan menossa kohti 2,4‒2,7 asteen lämpenemistä. Ilmastonmuutos on vielä mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen, mutta siihen vaaditaan huomattavasti nykyistä tiukempia sitoumuksia ja toimenpiteitä, ja välittömästi.

Egyptin COP27-kokouksen merkittävin sopimus oli ilmastonmuutoksen haittoja korvaava rahasto 

Egyptin Sharm el-Sheikhissä marraskuussa käydin COP27-ilmastokokouksen lopputulos oli pettymys sekä järjestäjätaho YK:lle että EU:n ja Suomen edustajille. Sitoumus 1,5 asteen rajoissa pysymisestä vahvistettiin, mutta uusia, konkreettisia päästövähennyssitoumuksia ei saatu aikaan. Suomi ja EU näkevät, että etenkin 80% kaikista päästöistä aiheuttavien, vauraiden G20-maiden tulisi kantaa vastuunsa ja toimia nopeammin. Konkreettisesti tämän tulisi näkyä valtiotason päätöksinä fossiilisten polttoaineiden käytön nopeasta alasajosta.  

Ilmastotyön oikeudenmukaisuuden näkökulmasta COP27:n suurin saavutus oli sitoumus uudesta ilmastorahastosta. Rahastosta korvataan ilmastonmuutoksen aiheuttamia tulva-, kuivuus- ja satovahinkoja maille, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten mutta ovat osallistuneet ilmaston lämmittämiseen vähiten. EU halusi sopimukseen kirjattavan, että Kiina ja muut varakkaat kehittyvät maat ovat sopimuksen maksaja- ja eikä saajapuolella.

Turun pormestari Minna Arve osallistui Egyptin ilmastokokoukseen globaalin pohjoisen kaupunkien edustajana. Hän esitteli Turun kaupungin ilmastotyötä, joka etenee Pariisin tavoitteiden mukaisesti. Turku tähtää hillineutraaliuteen vuonna 2029, kun Suomen tavoite on 2035. Toisin kuin monet valtiot, Turun kaupunki on matkan varrella kiristänyt omia ilmastotavoitteitaan, kun suunnitellut toimet on huomattu riittämättömiksi.  

Onko ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen vielä mahdollista ja mitä Suomi voi tehdä? 

Tässä kirjoituksessa tiivistän, mistä 1,5 asteen tavoitteessa ja paljon viitatussa Pariisin sopimuksessa oikein on kyse. Kokoan myös pääkohdat YK:n marraskuisesta COP27-ilmastokokouksesta. Lopuksi paljastan, miksi Turun kaupunki sai positiivista huomiota Egyptin kokouksessa ja miten Suomi voi vielä petrata ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ilmaston lämpeneminen yli 1,5 asteen saisi aikaan kouriintuntuvia vaikutuksia

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on arvioinut, että maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteella esiteolliseen aikaan verrattuna on raja, jota voimme pitää jotakuinkin turvallisena. Mitä enemmän lämpötila nousee, sitä radikaalimmiksi muuttuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset elämäämme. Jo kahden asteen lämpeneminen todennäköisesti tuhoaisi 99 % koralliriutoista ja voisi sulattaa merkittäviä jäätiköitä saaden aikaan merenpinnan nousun, joka pyyhkäisisi osan nykyisistä saarivaltioista kartalta. 

Pariisin sopimus tähtää lämpenemisen rajoittamiseen alle 2 asteen

Pariisin sopimus, josta moni lienee kuullut puhuttavan, laadittiin vuoden 2015 Pariisin COP-ilmastokokouksessa. IPCC:n vuoden 2014 ilmastoraportin hälyttävä viesti oli vihdoin uponnut päättäjiin. Pariisiin sopimukseen kirjattiin tavoitteeksi pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteen, mieluummin alle 1,5:n, eli turvarajojen sisällä.  

Pariisin sopimus on laillisesti sitova ja sen on allekirjoittanut 196 maata. Siitä huolimatta maapallon lämpötila on jo nyt lämmennyt 1,2 astetta. On selvää, että nykyiset päästövähennystoimenpiteet ovat aivan liian vaatimattomia. Nykytoimilla ollaan menossa kohti 2,4‒2,7 asteen lämpenemistä. Ilmastonmuutos on vielä mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen, mutta siihen vaaditaan huomattavasti nykyistä tiukempia sitoumuksia ja toimenpiteitä, ja välittömästi.

Egyptin COP27-kokouksen merkittävin sopimus oli ilmastonmuutoksen haittoja korvaava rahasto

Egyptin Sharm el-Sheikhissä marraskuussa käydin COP27-ilmastokokouksen lopputulos oli pettymys sekä järjestäjätaho YK:lle että EU:n ja Suomen edustajille. Sitoumus 1,5 asteen rajoissa pysymisestä vahvistettiin, mutta uusia, konkreettisia päästövähennyssitoumuksia ei saatu aikaan. Suomi ja EU näkevät, että etenkin 80% kaikista päästöistä aiheuttavien, vauraiden G20-maiden tulisi kantaa vastuunsa ja toimia nopeammin. Konkreettisesti tämän tulisi näkyä valtiotason päätöksinä fossiilisten polttoaineiden käytön nopeasta alasajosta.  

Ilmastotyön oikeudenmukaisuuden näkökulmasta COP27:n suurin saavutus oli sitoumus uudesta ilmastorahastosta. Rahastosta korvataan ilmastonmuutoksen aiheuttamia tulva-, kuivuus- ja satovahinkoja maille, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten mutta ovat osallistuneet ilmaston lämmittämiseen vähiten. EU halusi sopimukseen kirjattavan, että Kiina ja muut varakkaat kehittyvät maat ovat sopimuksen maksaja- ja eikä saajapuolella.

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve osallistui Egyptin ilmastokokoukseen globaalin pohjoisen kaupunkien edustajana. Hän esitteli Turun kaupungin ilmastotyötä, joka etenee Pariisin tavoitteiden mukaisesti. Turku tähtää hillineutraaliuteen vuonna 2029, kun Suomen tavoite on 2035. Toisin kuin monet valtiot, Turun kaupunki on matkan varrella kiristänyt omia ilmastotavoitteitaan, kun suunnitellut toimet on huomattu riittämättömiksi. 

Suomella on vielä petrattavaa hiilinielujen turvaamisessa

Suomea voisi monessa mielessä kutsua ilmastotyön edelläkävijäksi, mutta parantamisen varaakin on. Metsillä on valtavan tärkeä rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ne toimivat hiilinieluina, jotka sitovat ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia. Puiden kasvun maksimointi tehostetuilla metsänhoitotoimenpiteillä on nopeasti ajateltuna hyvä keino edistää hiilensidontaa. Ilmastonmuutosta torjuessamme emme voi kuitenkaan unohtaa toista ihmisen aiheuttamaa, yhtä aikaa päällä olevaa ekokriisiä: luonnon monimuotoisuuden katoa. Pelkkä puupeltojen kasvattaminen hiilinieluiksi ei riitä, kun samalla täytyisi huolehtia monimuotoisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten lajien säilymisestä. Ilmastonmuutos ja luontokato kietoutuvat vahvasti toisiinsa, joten ratkaisuissakin täytyy huomioida molemmat näkökulmat. 

Pieni Suomi on kokoaan suurempi toimija näyttäessään esimerkkiä kansainvälisillä areenoilla. Meidän täytyy pitää oma kurssi kunnossa kohti 1,5 asteen tavoitetta, jotta voimme kirittää muita maita kunnianhimoisempiin toimiin. Esimerkiksi Turun tapa tehdä ilmastobudjetointia on herättänyt laajaa kiinnostusta maailmalla. Samoin Suomi voi tuottaa konkreettisia ratkaisuja, työkaluja ja innovaatioita, jotka voivat tuoda meille myös uusia tulovirtoja. Siinäkin on yksi hyvä motivaattori ilmastotyöhön.